Teokset

Öisin olemme samanlaisia (2011)

Parvekejumalat (2010)

Harry H. ( 2007 )

Lemmikkikaupan tytöt ( 2007 )

Rakkauden maanosat (2005)

Saa kirjoittaa ( runoja, 2004 )

Lyhytsiipiset (2003)

Äiti ja koira (2002)

Safari Club ( 2001)

Aura ( 2000)

Paratiisin kartta (1999)

Side (1998)

Arabian Lauri (1997)

Syysprinssi (1996)

Pelon maantiede (1995)

Ihon aika (1993)

Kaipauksen ja energian lapset (1991)

Kiinalainen kesä ( 1989)

Pimeää vain meidän silmillemme (1987)

Kultasuu (1985)

Tushka (1983)

Sonja O. kävi täällä(1981)

> Otava
> WSOY
> Tammi

Harry H.

Miten lähestyä ikonia? Kuinka puhutella brandia? Millaisin keinoin saada David Nivenin näköinen ja halutessaan yhtä hurmurimaiset käytöstavat osaava bisnesguru ja urheilumoguli raottamaan kuortaan?

Harry H. on kaunistelematon, psykofyysinen tutkielma Harry “Hjallis” Harkimosta, kaikkien eikä kenenkään tuntemasta miehestä. Anja Snellmanin kirjoittama henkilökuva on samalla tarina kohtaamisesta ja luottamuksen syntymisestä, rehellisyydestä ja myötäelämisestä.

Snellman vertaa liikemies-moniosaaja Harry Harkimoa Hermann Hessen Arosuden arvoitukselliseen ja epäsovinnaiseen Harry Halleriin. Myös Harry Harkimolle kaikki tuntuu olevan mahdollista. Myös hänellä on oma Maagillinen teatterinsa: “Jos haluat oppia tangoa tai tulla kenraaliksi tai keskustella Aleksanteri Suuren kanssa, niin kaikki tämä järjestyy jo ensi kerralla.”

Media, urheilumaailma, rakkaus, perhearvot ja suomalainen yrittäjämentaliteetti pannaan tässä kirjassa paikoilleen. Kirjoittaja etsii vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin myös Harry H:n sukulaisilta, ystäviltä, rakastetuilta ja läheisiltä työtovereilta.

Harry H., Tammi 2007
ISBN 978-951-3-13963-6 (sid.)

Lemmikkikaupan tytöt

Viimeinen havainto Jasmin Martinista tehtiin joulukuun ensimmäisellä viikolla. Hänen näköisensä teinityttö nähtiin kioskilla keski-ikäisen miehen seurassa, sylissään pörröinen chinchillakani.

Kun Jasminin ystävä Linda löytyy, etsinnät saavat uuden käänteen. Äiti ei osaa menettää toivoaan. Jasmin Karkulainen, Jasmin Tuhlaajatyttö. Ole mikä olet, mutta palaa kotiin, pyytää Sara Martin lehti- ja televisiohaastatteluissa. Mutta Riikinkukon vuosi on halun ja houkutuksien vuosi. Betonitehtaan varjossa kasvanut Lido on keksinyt kukoistavan bisneksen, Lemmikkikaupan, jossa kaikki on mahdollista ja myytävänä. Tarvitaan vain lisää nuoria tyttöjä ja maksavia asiakkaita – sellaisia kuin Kastaja.

Miten suojella nuoria tyttöjä pahalta, kun kaikkea on tarjolla liian varhain? Lemmikkikaupan tytöt on rankka ja sävähdyttävä puheenvuoro aiheesta, joka koskettaa jokaista.

Lemmikkikaupan tytöt, Otava 2007
ISBN 978-951-1-20824-1 (sid., 4. painos)

Lemmikkikaupan tytöt, Otava 2008
ISBN 978-951-1-22418-1 (nid.)

Lemmikkikaupan tytöt, Otava 2008
ISBN 978-951-1-22650-5 (äänikirja)

Rakkauden maanosat

Rakkauden maanosat on vahvasti omakohtainen kuvaus erään rakkaussuhteen maailmanympärimatkasta.

Jokaisella rakkauden vaiheella on oma maanosansa. Oonan ja Alexin suhde alkaa Aasiasta. Heidän Aasiansa on ihmeellinen, ja se kestää kauemmin kuin Aasiat yleensä. Mutta jo Australiassa, seuraavalla Rakkauden Mantereella, heille puhaltavat ensimmäiset kuivat tuulet.

Rakkauden maantieteessä ihmiset ovat enemmän samanlaisia kuin erilaisia, tai heidän sydämensä ovat, ja juuri siksi pientä Grönlantia tarvitaan lieventämään pudotusta suurelle ja lopulliselle Antarktikselle. Ehkä Oona oli alun perinkin ollut oikeassa. Myös Issaarian, Ormakin ja Umarlian pitäisi olla olemassa, että rakkaudet kestäisivät vähän kauemmin.

Rakkauden maanosat, Otava 2005
ISBN 951-1-20109-3 (sid., 2. painos)

Rakkauden maanosat, Suomen äänikirjat 2006
ISBN 952-208-110-8 (äänikirja)

Rakkauden maanosat, Seven 2007
ISBN 978-951-1-21608-7 (nid., 2. painos)

Saa kirjoittaa

“Kirjoitan paljain jaloin, hoilaan, rumasti, niin kuin Dickinsonin painajaiset, rotat juoksevat puissa, sähköt katkeavat, liikkumaton jalka aamulla ja mittari jolla Professori arvioi silmäpussieni koon ja kyynelkanavien syvyyden.”

“Eikä lehdissä puhuta rakkaudesta sen kauniimmin kuin ennenkään vaikka tarve on suurempi, ei peikonlehdistä jotka on luvattu pitää hengissä myötä- ja vastoinkäymisissä.”

“Kirkko ja Kaupunki pyytää uudelleen alastonkuvaani, pappi ja kanttori olivat jo, seuraavaksi arkkipiispa, puhelun jälkeen käyn vaa’alla.”

Saa kirjoittaa: runoja, Otava 2004
ISBN 951-1-19385-6 (sid.)

Lyhytsiipiset

“Tandem, korennon sydämenmuotoisen paritteluasennon nimi on tandem”, mies kuiskasi tytön korvaan öisen Fardomjärven rannalla.

Neljän tytön helluntainen telttaretki Fardomjärvelle saa traagisen lopun. Vain neljätoistavuotias Marleena jää henkiin, mutta hän ei muista tapauksesta mitään. Paitsi miehen ja kuoriaisen.

Surmien jälkeen Suomi ei ole enää entisensä, ja kuka maksaa kovimman hinnan? Isä, joka tarttuu pulloon? Äiti, joka hakee apua selvänäkijöiltä? Vai Marleena, joka kantaa tapahtumista elämänmittaista syyllisyyttä?

Yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin Marleena näkee hyönteistutkija Dick Strengin kuolinilmoituksen. Ja palaa kohtalokkaaseen helluntaiyöhön, ensi rakkauteensa, lyhytsiipisten kesään.

Lyhytsiipiset, Otava 2003
ISBN 951-1-18877-1 (sid., 3. painos)

Lyhytsiipiset, Suomen äänikirjat 2004
ISBN 951-551-888-1 (äänikirja)

Lyhytsiipiset, Seven 2005
ISBN 951-1-19960-9 (nid.)

Äiti ja koira

Ahti ja Meeri Bergmanin avioero ei tule kenellekään yllätyksenä. Vieläkö ne olivat naimisissa, moni hämmästelee. Onneksi lapset ovat jo aikuisia. Onneksi kaikki sujuu tyylikkäästi. Vai sujuuko?

Ahdille ja hänen oljenvaalealle laborantilleen jää perheen rivitalo, Meerille vastuu tyttärenpojasta ja iäkkäistä vanhemmistaan. Sitten Meeri tapaa pienen koiran, joka ei hauku, ja taiteilijan, joka maalaa freskoa loistoristeilijän kattoon.

Kahvimainokseen tarvitaan koira ja Buster Keatonin näköinen nainen. Meerin elämä muuttuu kertaheitolla, ja se jos mikä on perheelle ja suvulle liikaa. Sillä nuori onni kuuluu miehille, ei keski-ikäisille äideille.

Äiti ja koira, Otava 2002
ISBN 951-1-18197-1 (sid., 2. painos)

Äiti ja koira, Suuri suomalainen kirjakerho 2003
ISBN 951-571-004-9 (sid.)

Äiti ja koira, Suomen äänikirjat 2003
ISBN 951-551-840-7 (äänikirja)

Äiti ja koira, Seven 2003

ISBN 951-1-18484-9 (nid., 2. painos 2005)

Safari Club

“Minä olen Darwin”, mies sanoo. Hän maksaa yöstä ruhtinaallisesti. Helena ei tiedä, kuinka kovan hinnan joutuu vielä maksamaan viattomasta polttariyön pilastaan.

Safari Club on tarkkanäköinen, paikoin piinaavan trillerimäinen kuvaus nykypäivän Suomesta. Helena Valve on onnellisesti naimisissa, kahden lapsen äiti ja unelmiensa työpaikassa, eläinlääkärinä Korkeasaaressa. Hän on onnistunut työntämään opiskeluajan painajaismaiset muistot taka-alalle.

Iloisissa joulunajan juhlissa Helena kohtaa ahdistelijansa menneisyydestä. Mies on ottanut tehtäväkseen huolehtia siitä, että itsevarmat naiset, sellaiset kuin Helena, saavat ansaitsemansa opetuksen.

Safari Club, Otava 2001
ISBN 951-1-17270-0 (sid., 2. painos)

Safari Club, Suuri suomalainen kirjakerho 2001
ISBN 951-643-970-5 (sid.)

Safari Club, Loisto 2002
ISBN 952-459-195-2 (nid.)

Safari Club, Seven 2006
ISBN 951-1-21298-2 (nid.)
ISBN 978-951-1-21298-0 (nid.)

Aura

Miksi Aura Aula on halunnut testamentata koko kirjallisen jäämistönsä juuri hänelle, entiselle opettajalleen, nykyiselle menestyskirjailijalle?

Kirjailija palaa kahdenkymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin, muistaa pitkät keskustelut kirjallisuudesta ja taiteesta, yöpuhelut, kirjeet, pianonsoiton, runojen lukemisen. Kirjallisuus oli ollut lumottu puutarha kaukana viihteen ja nopeiden nautintojen tehtailusta, kaukana juovuttavan julkisuuden ja rahanteon maailmasta.

Vähitellen kirjailija ymmärtää, mitä lahjakas Aura Aula, ikuinen pöytälaatikkorunoilija, oli halunnut testamentillaan hänelle sanoa.

Aura, Otava 2000
ISBN 951-1-16749-9 (sid.)

Aura, Loisto 2002

ISBN 952-459-124-3 (nid.)

Paratiisin kartta

Oletko jo hankkinut vastuuvakuutuksen? Kai olet varannut opettajanpöydän laatikkoon ensiapupakkauksen? Näin Raakelia evästettiin, kun hän kaksitoista vuotta sitten aloitti koulun kaikkien aikojen petomaisimman ekaluokan kanssa.

Villiminkkejä, niitä oppilaat muistuttavat vielä nytkin, abeina. Joitakuita heistä Raakel uskoo tavanneensa näinä vuosina enemmän kuin heidän vanhempansa. Mutta tuntevatko opettaja ja hänen luokkansa sittenkään toisiaan?

Raakel päättää kutsua luokan kotiinsa. Hän haluaa kertoa oppilailleen omasta historiastaan, rakkauksista, joita on salaillut yli kaksikymmentä vuotta.

Paratiisin kartta, Otava 1999
ISBN 951-1-16106-7 (sid., 2. painos)

Paratiisin kartta, Suuri suomalainen kirjakerho 2000
ISBN 951-643-950-0 (sid.)

Paratiisin kartta, Seven 2001
ISBN 951-1-17208-5 (nid.)

Side

“Sinä yönä en nukkunut. Katselin äitiä ja tiesin että tulisin kirjoittamaan hänestä. Kirjoittaisin niin että lopulta ihmiset kertoisivat äidistäni toisilleen, ihmiset jotka eivät koskaan olleet tavanneet äitiäni. Kirjoittaisin niin että äitini tarina eläisi vielä sittenkin kun minä olisin jo kuollut.”

“Tämä on sanakirja ja tämä on kuvakirja. Sana on äiti. Kuva on tytär. Lapsuudessaan hän tottuu kuulemaan: niin on äitinsä kuva. Heidän yhdennäköisyytensä on vuorotellen huvittavaa ja järkyttävää. Tämä on tarina suvusta jossa ihmiset kadottavat ja löytävät itseään ja toisiaan lakkaamatta.”

Side (kuvat Ulla Jokisalo), WSOY 1998
ISBN 951-0-22887-7 (nid., 2. painos)

Arabian Lauri

“Joku kertoi nähneensä Laurin Berliinin arabikortteleissa, joku Marrakešissa La Maison Arabin terassilla sönkkäämässä juovuspäissään ranskaa sottanaamaisten repputuristien kanssa.”

“Persianlahden sodan aikaan Kuutti soitti minulle eräänä yönä ja kertoi saaneensa Laurilta kirjeen Kuwaitista. Kirjekuoressa oli ollut kamelinkarvatuppo ja valokuva jossa Lauri istui kivikasan päällä vaaleat beduiinivaatteet tuhkan peitossa. Taustalla paloivat Saddamin sytyttämät öljylähteet.”

Arabian Lauri on romaani miehestä, joka halusi valaista maailman. Se on tarina kahden nuorukaisen erikoislaatuisesta ystävyydestä, salaisuuksista, elämänilosta.

Arabian Lauri, WSOY 1997
ISBN 951-0-22129-5 (sid., 2. painos)

Arabian Lauri, WSOY 1997
ISBN 951-0-22062-0 (äänikirja)

Syysprinssi

“Lupasin miehelle, etten kertoisi hänen tarinaansa. Sitä paitsi, mies huokaisi syvään, minulta on kadonnut elämästäni vuosia. En itsekään muista mitä pyydän sinua pitämään omana tietonasi.”

“Olimme vaiti. Kävelimme rinnakkain korkean kaislikon reunaa, polulla jota olimme kävelleet usein yhdessä viisitoista vuotta aikaisemmin, nuorina, rakastuneina, silloin oli vuosikymmenen ensimmäinen syksy, silloinkin oli syksy, jouluun vielä aikaa. John Lennon lauloi kaikkialla Imagine all the people ja Barbra Streisand vastasi I am a Woman in Love.”

Syysprinssi on kertomus nuoruudesta ja hulluudesta. Se on surullisen sukupolven rakkaustarina, matka narsistien ajasta sitkeään depressioon.

Syysprinssi, WSOY 1996
ISBN 951-0-21391-8 (sid., 2. painos)

Syysprinssi, WSOY 1997
ISBN 951-0-21863-4 (äänikirja)

Pelon maantiede

Ujo, hiljainen ja bulimiasta kärsivä opettajaperheen kympin tyttö etsii nuorena elämäänsä jännitystä ja sisältöä kirjoista, kilpajuoksuista ja vaarallisista poikaystävistä. Yllättäen hän, jo hammaslääkäriksi valmistuneena ja kahden pienen pojan äitinä, näkee yliopistolla elämäänsä mullistavan ilmoituksen: Keskiyön Instituutti järjestää Pelon maantiede -kurssin.

Koko kevään ja kesän kurssilaiset ponnistelevat öisillä kaduilla, puistoissa ja siltojen alla hurjissa fyysisissä harjoituksissa, analysoivat pelkojaan ja opiskelevat naisiin kohdistuvan rikollisuuden historiaa. Vähitellen harjoitukset muuttuvat tarkoin harkituiksi iskuiksi ja hyytävä teoria käytännöksi.

Pelon maantiede, WSOY 1995
ISBN 951-0-20564-8 (sid., 3. painos)

Pelon maantiede, WSOY 1996
ISBN 951-0-19787-4 (äänikirja)

Pelon maantiede, Loisto 2001
ISBN 952-459-051-4 (nid.)

Pelon maantiede, WSOY 2004
ISBN 951-0-29546-9 (nid.)

Ihon aika

Äitiään hoitava kirjailija on yksi saattosiskoista, jotka saapuvat päivittäin sairaalan kroonikko-osastolle katsomaan läheistä, itseään, alastonta elämää silmiin. Poikkeuksellisissa oloissa naisista muodostuu tiivis ryhmä, jolla on omanlaisensa nauru kuolemaa liki.

Kirjalijan lapsuuden ja nuoruuden ylle levittäytynyt synkkä varjo alkaa avautua äidin kuoleman jälkeen. Kuka äiti oikeastaan oli? Mitä hän halusi elämältään? Miksi hän ei kertonut kaikkea?

Ihon aika on latautuneen henkilökohtainen kirja erään perheen rappiosta, vanhempien ja lasten välisestä katkeruudesta, ihmissuhteiden hitaasta turmeltumisesta. Se on kertomus menetyksestä ja vapahduksesta, ilosta ja häpeästä, elämän rajallisuudesta, jonka täydesti ymmärrettyään vasta voi nähdä rajattomasti.

Ihon aika, WSOY 1993
ISBN 951-0-18829-8 (sid., 7. painos)

Ihon aika, WSOY 1994
ISBN 951-0-17837-3 (äänikirja)

Ihon aika, WSOY 1997
ISBN 951-0-17837-3 (nid., 2. painos 1999)

Kaipauksen ja energian lapset

Äiti makaa sängyssä kolmatta viikkoa. Äiti selaa nuoruudenkuvia. Äiti ei ole saanut potkuja pitkiin aikoihin, kun ei ole käynyt missään töissä.

Äiti leikkii nuorten miesten kanssa. Äiti katoaa joskus. Äiti löytyy. Äiti laulaa öisin: kaikki oli kaunista eikä mikään tehnyt kipeää. Äiti seisoo peilin edessä ja pomppii ylösalas. Äidillä on punainen hapsutakki ja nahkahousut. Äiti kirjoittaa peiliin huulipunalla: Äiti kävi täällä.”

Kaipauksen ja energian lapset on karheudessaan hirtehinenkin kertomus epätavallisesta äitiydestä ja yhtä epätavallisesta lapsuudesta. Se on runollinen tarina sukupolvista, elämänjanosta, normeista ja arvoista, erilaisuudesta, evakkoudesta toiseen ja kolmanteen polveen.

Kaipauksen ja energian lapset, WSOY 1991
ISBN 951-0-17480-7 (sid.)

Kiinalainen kesä

Kirjailijan kesä etenee kuolemaa kurkottavan äidin ja elämää kurottelevan tyttären väliä kulkiessa. Aikaperspektiivi hahmottuu Kiinan tapahtumista, joista Koskelan sairaalassa lähes liikuntakyvyttömänä makaava äiti on melkeinpä kiinnostuneempi kuin kuin omasta paranemisestaan.

“Elämä on kummallista”, kirjailija lainaa mielilausettaan. “Kenties kaikki meni aivan toisin. Ehkei sinne päinkään kuin olen tässä kirjoittanut. Kuten hyvin tiedätte, minä olen parantumattomasti sellainen ihminen että muistan paremmin ne asiat joita ei tapahtunut kuin ne jotka tapahtuivat.”

Kiinalainen kesä, WSOY 1989
ISBN 951-0-15299-4 (sid.)

Pimeää vain meidän silmillemme

“Kaukalo on katsomon alapuolella”, kuiskaa Lilga ensisanoikseen vastasyntyneelle tyttärelleen. “Luistimet ovat kengät miekkojen päällä, eikä jää allasi tule sulamaan koskaan.”

“Palkintokoroke on suppilo, johon kerran suistuttuasi katoat lopulta kokonaan näkyvistä, ensin itsesi, sitten muiden. Ensimmäinen palkinto on aina sama kuin viimeinen palkinto: kuolema.”

Näin sinetöidään lapsen tie tähtiin, ja hänestä tehdään tuote: Petra Winter, nuori taitoluistelija, tiukaksi trimmattu ja kuuliaiseksi kasvatettu. Pimeää vain meidän silmillemme on kipeän todellinen talviuni huippu-urheilijasta, yksinäisyydestä, jäästä, pakkasesta, suomaisuudesta ja yleisöstä, meistä kaikista.

Pimeää vain meidän silmillemme, WSOY 1987
ISBN 951-0-14663-3 (sid.)

Pimeää vain meidän silmillemme, WSOY 1998
ISBN 951-0-22649-1 (nid.)

Kultasuu

Aika siskokultia me oltiin, Blondi, Saldo, Lepakko ja mä. Me kämähdettiin kimppaan jo ennen skolee, treffattiin kuusvuotiaina räkäräystäinä hiekkalodjussa puistotätien kyylänkatseen alla, mulkoiltiin toisiamme terveen epäluulosesti.

Siitä kaikki alko. Meistä tuli aikaa myöten täysin erottamattomia, ensin korttelin, sit skolen ja lopuks koko stadin tuntema akkakopla niinku siinä santaboksissa se alkuperäisstrategia oliki. Blondi, Saldo, Lepakko ja mä. Hupa suomalaiskökkö asvalttilapsuus, hurjemmin läpikaahattu nuoruus ja täyskreiseja haaveita tyyliin Blondista maailmankuulu filmitähti, Saldosta tunnustettu tiedeämmä, Lepakosta horkkasielu runoilija – ja mä?

Mitä Kultasuusta? Tää tautinen kysymys lillu yhteen aikaan joka toisen huulella. Siis mitä Kultasuusta? Nykysin ku multa joku viel joskus kysyy mä hymyilen silleen vähä siipeen ja vastaan et aina vaan Kultasuu, loppuun saakka Kultasuu.

Kultasuu, WSOY 1985
ISBN 951-0-11430-8 (sid., 3. painos)

Kultasuu, WSOY 1992
ISBN 951-0-18221-4 (nid., 2. painos 2000)

Tushka

Työlleen omistautunut kolmekymppinen kirjailija lähtee Egyptiin valmistelemaan uusinta teostaan ja tutkimaan isänsä viimeisiä vaiheita.

Kairolaisessa loistohotellissa hän kohtaa nuoren, huumeita käyttävän suomalaisen kitaristin ja tämän omalaatuisen ystävän, egomystikon. Hän tutustuu myös äkkirikastuneeseen kairolaispariskuntaan, Niilin laaksoissa filmaavaan elokuvantekijäpariskuntaan ja Egyptissä näyttelijävaimonsa kanssa lomailevaan teatteriohjaajaan, ex-radikaaliin.

Yhdessä tämä eriskummallinen seurue päättää matkustaa Luksoriin, Assuaniin ja Abu Dhabiin – päämääränään Tushka. Matkalla päähenkilön suunnitelmat muuttuvat. Basaarikujien hälinässä ja aavikoiden paahteessa hän löytää jotakin uraa ja mielenrauhaakin tärkeämpää.

Tushka, WSOY 1983

ISBN 951-0-12039-1 (sid., 2. painos)

Sonja O. kävi täällä

Anja Snellmanin esikoisromaani on vahvasti eroottinen ja älyllinen tutkielma lahjakkaan tytön kehittymisestä, seksuaalisesta kypsymisestä, miehen ja naisen välisistä suhteista, aikamme tabuista ja kaksinaismoraalista, sukupolvien välisestä kuilusta.

Sonja O. on katujen kasvatti, joka lentää pienen korttelipihan asvalttisuppilosta avaraan valoon, kiitoratoina Sörkan kadut, treenaussalit, kapakat, diskot, kirjoittajakerhot, dorkalan pitkät ja puunatut käytävät, Leningradin öiset kadut, mielikuvituksessa myös Terijoen hiekkarannat ja sotaa edeltävän Viipurin iloinen elämä.

Romaani on muistutus siitä, että naisenkin on saatava etsiä, kokeilla, erehtyä, vaeltaa, luoda, rakastaa vapaasti: Karkaa. Elä. Ja kerro niille koko synkeä stoori.

27-vuotiaan Sonja O:n kunniaksi

Sonja O. kävi täällä, WSOY 1981
ISBN 951-0-10863-4 (sid., 11. painos 1983)

Sonja O. kävi täällä, WSOY 1986
ISBN 951-0-13451-1 (nid., 3. painos 2004)